Jyväskylän seurakunnan ilmoitus osallistua Pride kulkueeseen on hämmentävä sillä se synnyttää mielikuvan seurakunnan yhteisöllisestä liikkeelläolosta Priden arvojen ja tavoitteiden tukemiseksi. Tämä ei edusta kaikkien luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten ja seurakunnan työntekijöiden näkemystä. Hämmentävää on myös, ettei seurakunnan näin vahvasta tuen ilmaisusta ole tehty virallista päätöstä, vaan kyse on viranhaltijoiden linjauksesta.

Jos Pride ymmärrettäisiin ainoastaan ihmisten yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja syrjinnän vastustamista edistäväksi tapahtumaksi, seurakunnan olisi opetuksensa pohjaltakin helppo osallistua siihen.

Prideen liittyy kuitenkin myös seksuaalisuutta, sukupuolta ja parisuhdetta koskevia yhteiskunnallisia ja aatteellisia tavoitteita, joista monet ovat ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa.

Tämä koskee mm kirkkomme virallista, Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista avioliittokäsitystä miehen ja naisen välisenä liittona.

Seurakunnan tulee vastustaa syrjintää ja vihamielisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan samalla, kun sen tulee todistuksensa säilyttääkseen toimia yhteiskunnan arvomuutosten keskelläkin opetuksensa mukaisesti. Kristillisessä ajattelussa voidaan pitää samanaikaisesti kiinni toisaalta siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänellä on luovuttamaton ihmisarvo, mutta myös siitä, ettei kaikki ihmisen elämässä ole Jumalan tahdon mukaista. Seurakunnan tehtävä ei ole heijastaa kulloinkin vallalla olevia ideologioita, vaan julistaa Kristusta ainoana pelastustienä Jumalan luo. Jos seurakunta lähtee liputtamaan sellaisten tavoitteiden puolesta, joiden arvopohja ja ihmiskäsitys ovat monilta osin ristiriidassa raamatullisen kristillisen opetuksen kanssa, se vaarantaa oman uskottavuutensa. Uskollisuus Jumalan sanalle on tärkeämpää kuin muuttuvat mielipiteet ja aatteet.

Kristillinen usko kutsuu ihmistä seuraamaan Jeesusta – parannukseen, anteeksiantoon, armoon ja uuteen elämään. Sen tunnusmerkki ei ole sateenkaarilippu, vaan risti. Siksi kristityn katse suuntautuu ensisijaisesti Kristukseen, ei kulkueisiin tai kampanjoihin. Seurakunnan tulee toimia rakkaudellisesti kaikkia kohtaan, mutta samalla pysyä uskollisena sille opetukselle, jonka varaan sen identiteetti rakentuu.