Raamatusta ja historiasta on luettavissa, kuinka kirkko on syntymästään asti ollut – ei vain osa yhteiskuntaa – vaan elänyt vahvasti siinä. Sillä on ollut keskeinen rooli länsimaisen poliittisen, kulttuurisen ja sosiaalisen elämän kehittymisessä. Kirkko on näin ollut uskollinen jo Vanhassa Testamentissa olevalle kehotukselle toimia asuinpaikkansa ”kaupungin parhaaksi”.

Tämän päivän monien kyselytutkimusten vastausten mukaan tärkeinä syinä kirkkoon kuulumiselle korostuvat kirkon tekemä auttamistyö ja kirkon läsnäolo elämän taitekohdissa. Valtio on puolestaan lakisääteisesti uskonut hautaustoimen hoitamisen kirkolle.

Alkukirkon historiasta näemme myös, että kirkko ei jakanut kaikkia aikansa juutalaisia ja hellenistisiä arvoja ja joutui ”maksamaan” siitä. Tämä on myös ollut todellisuutta läpi alkukirkon jälkeisen kristillisen kirkon historian.

Ajassamme se näkyy kirkon ja yhteiskunnan arvojen etääntymisessä. Kristillisten juhlien sisältö on yhä useammalle vieras, ellei peräti tuntematon. Koulujen juhlista riisutaan perinteisiä uskonnollisia elementtejä. Yhteiskunnan avioliittonäkemys on eriytynyt kirkon avioliittonäkemyksestä jne. Viimeksi mainitun on myös KHO todennut: ”Saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus totesi oikeudellisena arvionaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaan säännöstöä ei ollut avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu” (KHO:2020:97). Kaikki tämä eriytyminen ja etääntyminen kristillisistä arvoista vaikuttaa myös rajoittavasti seurakuntien ja yksittäisten kristittyjen mahdollisuuksiin toimia uskonsa mukaisesti.

Kirkolla on lainsäädännöllisesti asemansa vuoksi oikeus pitää kiinni tunnustuksestaan ja sen mukaisesta opetuksesta. Kirkon haasteena kuitenkin on, että kirkon tunnustuksen mukainen usko heikkenee samanaikaisesti, kun kirkon asema yhteiskunnallisen hyvän ja kulttuurisen perinteen instituutiona vahvistuu.Kirkon tulee kyllä elää tässä ajassa, mutta se ole vain yksi tämän ajan instituutio. Jeesus itse totesi jäähyväisrukouksessaan, että Hänen omansa kyllä elävät maailmassa, mutta eivät maailmasta. Kirkon olemukseen kuuluu Jumalan, kaiken Luojan asettaman elämää varjelevan elämänmallin ja evankeliumin julistus. Vain Sanasta elävällä ja sitä julistavalla kirkolla on sanomansa synnyttämä ja tervehdyttävä vaikutus ihmisten ja yhteiskuntien elämässä. Jumalan ilmoituksen aikakautensa ajatteluun mukauttaneista kirkoista on tullut instituutioita vailla kykyä vastata ihmisten perimmäisiin kysymyksiin häviten vähitellen historian hämärään.

Erkki Puhalainen

Lämmin kiitos kaikille valitsijayhdistystämme äänin ja rukouksin tukeneille. Voimme täysin perustellusti todeta olevamme vaalien voittajia, vaikka valtuustopaikoilla mitattuna jäimmekin toiseksi. Olemme ainoa valitsijayhdistys, joka kasvatti äänimääräänsä – ja vieläpä reilusti, 13 %. Kaikilla toisilla valtuustopaikkoja saaneilla valitsijayhdistyksillä laskua oli 3–33 %.

Samansuuntainen on myös valtuustoon valittujen henkilökohtaiset äänimäärät. Suurin on kolmanneksi tulleella valitsijayhdistyksellä vaalien ääniharavan suuren äänimäärän vuoksi. Seuraavaksi suurin on meillä ja kolmanneksi suurin eniten valtuustopaikkoja saaneella. Paikallisen lehden uutisointi ja huomion kiinnittäminen pelkkään valtuustopaikkojen määrään jättää ottamatta huomioon tämän äänestäjien tahdonilmaisun.

Seurakuntavaaleissakin noudatettava suhteellisessa vaalitavassa äänestäjän on oltava tarkkana, siinä, että hänen äänensä on tukemassa hänelle itselleen tärkeitä arvoja. Äänen antaminen jollekin mielestään hyvälle henkilölle ei tätä takaa, ellei tämä henkilö ole hänen arvojaan ajavan valitsijayhdistyksen ehdokas. Jos tämä ehdokas on jossakin äänestäjälle vieraita arvoja ajavassa valitsijayhdistyksessä, on annettu ääni tukemassa sen valitsijayhdistyksen tavoitteita – tulipa hän sitten valituksi tai ei.

Siksi valitsijayhdistyksemme kaltaisen puolueisiin sitoutumattoman Raamatun ja kirkon tunnustuksen pohjalta toimivan valitsijayhdistyksen ehdokas on turvallinen valinta seurakunnan perustehtävän tärkeäksi näkevälle äänestäjälle. Tulipa hänen ehdokkaansa valituksi tai ei, on hän kuitenkin äänellään tukemassa jonkun toisen ”hänen asiallaan” olevan läpimenoa