Author Archives: Erkki Puhalainen

Kirkko olkoon kirkko

Posted on by
Vastaus

Raamatusta ja historiasta on luettavissa, kuinka kirkko on syntymästään asti ollut – ei vain osa yhteiskuntaa – vaan elänyt vahvasti siinä. Sillä on ollut keskeinen rooli länsimaisen poliittisen, kulttuurisen ja sosiaalisen elämän kehittymisessä. Kirkko on näin ollut uskollinen jo Vanhassa Testamentissa olevalle kehotukselle toimia asuinpaikkansa ”kaupungin parhaaksi”.

Tämän päivän monien kyselytutkimusten vastausten mukaan tärkeinä syinä kirkkoon kuulumiselle korostuvat kirkon tekemä auttamistyö ja kirkon läsnäolo elämän taitekohdissa. Valtio on puolestaan lakisääteisesti uskonut hautaustoimen hoitamisen kirkolle.

Alkukirkon historiasta näemme myös, että kirkko ei jakanut kaikkia aikansa juutalaisia ja hellenistisiä arvoja ja joutui ”maksamaan” siitä. Tämä on myös ollut todellisuutta läpi alkukirkon jälkeisen kristillisen kirkon historian.

Ajassamme se näkyy kirkon ja yhteiskunnan arvojen etääntymisessä. Kristillisten juhlien sisältö on yhä useammalle vieras, ellei peräti tuntematon. Koulujen juhlista riisutaan perinteisiä uskonnollisia elementtejä. Yhteiskunnan avioliittonäkemys on eriytynyt kirkon avioliittonäkemyksestä jne. Viimeksi mainitun on myös KHO todennut: ”Saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus totesi oikeudellisena arvionaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaan säännöstöä ei ollut avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu” (KHO:2020:97). Kaikki tämä eriytyminen ja etääntyminen kristillisistä arvoista vaikuttaa myös rajoittavasti seurakuntien ja yksittäisten kristittyjen mahdollisuuksiin toimia uskonsa mukaisesti.

Kirkolla on lainsäädännöllisesti asemansa vuoksi oikeus pitää kiinni tunnustuksestaan ja sen mukaisesta opetuksesta. Kirkon haasteena kuitenkin on, että kirkon tunnustuksen mukainen usko heikkenee samanaikaisesti, kun kirkon asema yhteiskunnallisen hyvän ja kulttuurisen perinteen instituutiona vahvistuu.Kirkon tulee kyllä elää tässä ajassa, mutta se ole vain yksi tämän ajan instituutio. Jeesus itse totesi jäähyväisrukouksessaan, että Hänen omansa kyllä elävät maailmassa, mutta eivät maailmasta. Kirkon olemukseen kuuluu Jumalan, kaiken Luojan asettaman elämää varjelevan elämänmallin ja evankeliumin julistus. Vain Sanasta elävällä ja sitä julistavalla kirkolla on sanomansa synnyttämä ja tervehdyttävä vaikutus ihmisten ja yhteiskuntien elämässä. Jumalan ilmoituksen aikakautensa ajatteluun mukauttaneista kirkoista on tullut instituutioita vailla kykyä vastata ihmisten perimmäisiin kysymyksiin häviten vähitellen historian hämärään.

Erkki Puhalainen

Pohdintaa vaalikoneen äärellä

Posted on by
Vastaus

Valittavana oli kolme asiaa, johon tulisi erityisesti panostaa

Jumalanpalveluselämä laajasti ymmärrettynä (messut, raamattuopetus, seurat,…) on seurakunnan perustoimintaa keskeinen tehtävänään seurakuntalaisten hengellisen elämän ja kasvun tukeminen.  Samalla sen tulee olla myös seurakunnan missionaarisen olemuksen mukaista etsivää ja tavoittavaa työtä heidän keskuudessaan, jotka eivät enää ole tai eivät ole koskaan olleet seurakunnan jäseniä – ja ulottua myös Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti heidänkin keskuuteensa, jotka eivät vielä ole kuulleet evankeliumia.

Monipuolisen toiminnan järjestäminen lapsille, nuorille ja perheille Erityisen tärkeää on panostaa jo lapsiin, kristillinen kasvatus ja tietämys näyttää jäävän varsin ohueksi. Nuoriin sisällytän myös nuoret aikuiset ja nuoret perheet. Rippikoulun jälkeinen ja opiskelemaan siirtymisen aika ovat kriittisiä vaiheita seurakuntayhteyden säilymiselle. Yhteiskunnassamme tapahtunut ja tapahtuva kristillisistä arvoista etääntyminen näkyy 30 plus / miinus ikäisten alhaisessa seurakunnan jäsenyydessä.

Vähäosaisista ja muista apua tarvitsevista huolehtiminen. Seurakunnan ensisijainen tehtävä on tuoda apua ihmisten hengellisiin kysymyksiin ja toivon näköalan tuominen monella tapaa haasteellisemmaksi muodostuvassa todellisuudessa. Jumalan sanasta nousevan lohdutuksen rinnalla kulkee inhimillisen hädän lievittäminen. Diakoniatyö on alkuseurakunnasta asti ollut Jeesuksen esimerkin mukaisesti keskeistä seurakunnan toiminnassa. Kyse on seurakuntalaisten rinnalla kulkemisesta heidän hengellisissä ja henkisissä kysymyksissään sekä tuen ja avun tarjoamisesta kaikille elämän eri tavoin koettelemille lähimmäisillemme

Seurakuntien taloudelliset resurssit eivät kuitenkaan ole riittävät paikkaamaan yhteiskunnalta jääviä aukkoja. Siksi ei tulisikaan pysähtyä puhumaan pelkästään rahasta, vaan miettiä ja kehittää myös muita tapoja diakonisen toiminnan vahvistamiseen – eikä pelkästään työntekijävoimin tapahtuvana, vaan seurakunnan yhteisöllisenä toimintana ja jäsentensä palvelumahdollisuutena.

Erkki Puhalainen

Haluan kirkon, joka uskaltaa olla kirkko

Posted on by
Vastaus

Olen mukana kirkollisissa vaaleissa, koska pidän seurakunnan perustehtävää tärkeänä. Minulle kirkko ei ole ensisijaisesti yhteiskunnallinen toimija, tapahtumajärjestäjä tai mielipidevaikuttaja. Sen tärkein tehtävä on julistaa evankeliumia ja kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen.

Haluan seurakunnan, joka uskaltaa olla rohkeasti hengellinen. Jeesus Kristus, Raamattu, armo, usko ja toivo eivät saa jäädä kirkon toiminnassa sivurooliin. Niistä pitää voida puhua selkeästi ja avoimesti – myös aikana, jolloin kristillisestä uskosta puhuminen saattaa tuntua joistakin vanhanaikaiselta.

Minulle hengellisyys ei kuitenkaan tarkoita kääntymistä pois tästä maailmasta. Päinvastoin. Kristilliseen uskoon kuuluu vastuu lähimmäisestä. Haluan seurakunnan, joka huomaa yksinäisen, auttaa hädässä olevaa ja kantaa vastuuta myös kaikkein heikoimmista. Lähetystyö ja lähimmäisenrakkaus ovat kirkon ydintehtävää, eivät ylimääräisiä lisukkeita.

Pidän tärkeänä myös maallikoiden panosta. Seurakunta ei ole vain työntekijöiden työpaikka, vaan yhteisö, jonka jäsenillä on erilaisia lahjoja, kokemusta ja halua palvella. Vapaaehtoistyötä pitää arvostaa ja sille pitää antaa tilaa.

Haluan kirkon tekevän yhteistyötä herätysliikkeiden ja muiden kristillisten yhteisöjen kanssa. Niissä on paljon hengellistä elämää ja aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat rakentaa kirkkoa. En näe niitä uhkana vaan voimavarana.

En kannata kirkon sitomista mihinkään poliittiseen puolueeseen tai yksittäiseen järjestöön. Haluan toimia ennen kaikkea seurakunnan perustehtävän puolesta – Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta.

Ajattelen, että kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että se on kirkko.

Haluan kirkon, joka on rohkeasti hengellinen ja reilusti välittävä. Kirkon, joka puhuu Kristuksesta ja toimii lähimmäisen hyväksi.

Jarmo Nahkamäki, Seurakuntavaalien ehdokas Seurakuntaväki listalla

Lähellä ihmistä, uskollisena Sanalle

Posted on by
Vastaus

Jyväskylän seurakunnan ilmoitus osallistua Pride kulkueeseen on hämmentävä sillä se synnyttää mielikuvan seurakunnan yhteisöllisestä liikkeelläolosta Priden arvojen ja tavoitteiden tukemiseksi. Tämä ei edusta kaikkien luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten ja seurakunnan työntekijöiden näkemystä. Hämmentävää on myös, ettei seurakunnan näin vahvasta tuen ilmaisusta ole tehty virallista päätöstä, vaan kyse on viranhaltijoiden linjauksesta.

Jos Pride ymmärrettäisiin ainoastaan ihmisten yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja syrjinnän vastustamista edistäväksi tapahtumaksi, seurakunnan olisi opetuksensa pohjaltakin helppo osallistua siihen.

Prideen liittyy kuitenkin myös seksuaalisuutta, sukupuolta ja parisuhdetta koskevia yhteiskunnallisia ja aatteellisia tavoitteita, joista monet ovat ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa.

Tämä koskee mm kirkkomme virallista, Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista avioliittokäsitystä miehen ja naisen välisenä liittona.

Seurakunnan tulee vastustaa syrjintää ja vihamielisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan samalla, kun sen tulee todistuksensa säilyttääkseen toimia yhteiskunnan arvomuutosten keskelläkin opetuksensa mukaisesti. Kristillisessä ajattelussa voidaan pitää samanaikaisesti kiinni toisaalta siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänellä on luovuttamaton ihmisarvo, mutta myös siitä, ettei kaikki ihmisen elämässä ole Jumalan tahdon mukaista. Seurakunnan tehtävä ei ole heijastaa kulloinkin vallalla olevia ideologioita, vaan julistaa Kristusta ainoana pelastustienä Jumalan luo. Jos seurakunta lähtee liputtamaan sellaisten tavoitteiden puolesta, joiden arvopohja ja ihmiskäsitys ovat monilta osin ristiriidassa raamatullisen kristillisen opetuksen kanssa, se vaarantaa oman uskottavuutensa. Uskollisuus Jumalan sanalle on tärkeämpää kuin muuttuvat mielipiteet ja aatteet.

Kristillinen usko kutsuu ihmistä seuraamaan Jeesusta – parannukseen, anteeksiantoon, armoon ja uuteen elämään. Sen tunnusmerkki ei ole sateenkaarilippu, vaan risti. Siksi kristityn katse suuntautuu ensisijaisesti Kristukseen, ei kulkueisiin tai kampanjoihin. Seurakunnan tulee toimia rakkaudellisesti kaikkia kohtaan, mutta samalla pysyä uskollisena sille opetukselle, jonka varaan sen identiteetti rakentuu.

Piispojen pastoraalisen ohjeen kritiikkiä

Posted on by

Kirkkomme virallinen oppi avioliitosta perustuu Raamattuun, luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja kirkolliskokouksen hyväksymiin asiakirjoihin. Sen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Kirkolliskokoukselle on eri yhteyksissä  esitetty avioliittonäkemyksen laajentamista, kahden rinnakkaisen avioliittonäkemyksen hyväksymistä tai samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen mahdollistamista. Kirkolliskokouksessa on aina pitäydytty perinteiseen avioliittonäkemykseen eikä muutoksia ole tehty

Piispainkokous on kuitenkin antanut kirkon virallisesta linjasta poikkeavan pastoraalisen ohjeen, jonka mukaan pappi voi vihkiä samaa sukupuolta olevan parin ilman, että se johtaa kurinpidollisiin toimiin. Tällä toimivaltansa ohittavalla päätöksellä piispainkokous rohkaisee pappislupauksessaan kirkon oppiin sitoutuneita pappeja toimimaan pappislupauksensa vastaisesti.

Kirkon oppia ei voi muuttaa pastoraalisilla ohjeilla. Piispojen kirkollista päätöksentekohierarkiaa murentava ohje synnyttää opillistaepäselvyyttä, johtaa teologiseen kaksoisviestintään ja vaarantaa kirkon opillisen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden. Piispojen ohjeistus on näin osaltaan ajamassa kirkkoa tilanteeseen, jossa käytäntö ohittaa opin ja pappien, tuomiokapituleiden ja seurakuntien toiminta perustuu ristiriitaisiin auktoriteetteihin. Tämä heikentää kirkon sisäistä yhtenäisyyttä ja uskottavuutta teologisesti ja oikeudellisesti.

Seurakuntaväki

Tilojen avaaminen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle

Posted on by

Kirkkoneuvoston myönteinen vastaus äänin 8–5 seurakunnassa tehtyyn valtuustoaloitteeseen vihkimisen mahdollistamisesta seurakunnan tiloissa myös samaa sukupuolta oleville pareille herätti monenlaisia mietteitä. Sitä kannatti kaikki Avaran kirkon ja muiden poliittisten ryhmittymien edustajat. Kirkkoherra sekä seurakuntaväen ja kristillisten perusarvojen puolesta valitsijayhdistysten edustajat äänestivät sitä vastaan. En voinut olla kannattamassa aloitetta mm. alla olevista syistä. Kirkkojärjestyksen mukaan asia menee tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

Eduskunnan päätöksessä avioliittolain muutoksesta säädetään, että ”Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.” (4 luku 16 § 1 mom.)

Kirkko puolestaan ei ole muuttanut tunnustuspohjaansa perustuvaa näkemystään avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona. Viimeisin päätös on toukokuulta 2018, jolloin kirkolliskokous päätti jättää äänin 59–46 raukeamaan aloitteen avioliittokäsityksen laajentamisesta.

Tämän on todennut myös Korkein hallinto-oikeus päätöksessään (2020:97) ”Kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimistä koskevaa kaavaa, jonka sanamuoto viittaa vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon, ei ollut avioliittolain muuttamisen jälkeen muutettu.”  ”Saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus totesi oikeudellisena arvionaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaan säännöstöä ei ollut avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu.”

Pappi on pappisvihkimyksessään luvannut ”pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. … Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita.”

Papilla ei näin ole oikeudellista oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Mielestäni tilojen avaaminen ei ole vain teknislaatuinen kysymys, vaan siinä pitää ottaa huomioon, miten edellä sanottu suhtautuu aloitteeseen sekä papin lisäksi myös muut työntekijät.

Tilojen avaaminen tukisi vähintäänkin välillisesti niiden pappien toimintaa, jotka tietoisesti toimivat kirkon opetuksen ja pappislupauksensa vastaisesti. Tilojen antaminen toimitukseen, jota ei virallisesti kirkossamme edes ole, herättää myös niiden tilaisuuteen sidottavien työntekijöiden (suntio, kanttori) aseman ja velvoitteet – kirkkoherraa myöten, jonka tehtävänä on kirkkojärjestyksen mukaan vastata myös ”… kirkollisten toimitusten … oikeasta hoitamisesta … ”.

Tilojen avaaminen aloitteessa esitetyllä tavalla antaa kirkkomme avioliittonäkemyksen ja käytännön toiminnan välisen ristiriitaisen todistuksen kirkon opin ja toiminnan välillä. Se synnyttää hämmennystä ja vie pohjaa kirkon opetukselta syleensäkin ja erityisesti tässä kirkon vuosituhantisessa avioliittonäkemyksessä, joka edelleen on maailman kristillisten kirkkojen valtaosan näkemys.

Seurakunta voi kirkkoherran esittämillä tavoilla olla läsnä seurakuntalaisten elämän tärkeissä perhejuhlissa, mutta sen tulee tapahtua voimassa olevien säädösten asettamissa rajoissa.

Seurakuntaväki, Jyväskylän seurakuntavaalien voittaja

Posted on by

Lämmin kiitos kaikille valitsijayhdistystämme äänin ja rukouksin tukeneille. Voimme täysin perustellusti todeta olevamme vaalien voittajia, vaikka valtuustopaikoilla mitattuna jäimmekin toiseksi. Olemme ainoa valitsijayhdistys, joka kasvatti äänimääräänsä – ja vieläpä reilusti, 13 %. Kaikilla toisilla valtuustopaikkoja saaneilla valitsijayhdistyksillä laskua oli 3–33 %.

Samansuuntainen on myös valtuustoon valittujen henkilökohtaiset äänimäärät. Suurin on kolmanneksi tulleella valitsijayhdistyksellä vaalien ääniharavan suuren äänimäärän vuoksi. Seuraavaksi suurin on meillä ja kolmanneksi suurin eniten valtuustopaikkoja saaneella. Paikallisen lehden uutisointi ja huomion kiinnittäminen pelkkään valtuustopaikkojen määrään jättää ottamatta huomioon tämän äänestäjien tahdonilmaisun.

Tiedätkö, kenelle äänesi lopulta menee?

Posted on by

Seurakuntavaaleissakin noudatettava suhteellisessa vaalitavassa äänestäjän on oltava tarkkana, siinä, että hänen äänensä on tukemassa hänelle itselleen tärkeitä arvoja. Äänen antaminen jollekin mielestään hyvälle henkilölle ei tätä takaa, ellei tämä henkilö ole hänen arvojaan ajavan valitsijayhdistyksen ehdokas. Jos tämä ehdokas on jossakin äänestäjälle vieraita arvoja ajavassa valitsijayhdistyksessä, on annettu ääni tukemassa sen valitsijayhdistyksen tavoitteita – tulipa hän sitten valituksi tai ei.

Siksi valitsijayhdistyksemme kaltaisen puolueisiin sitoutumattoman Raamatun ja kirkon tunnustuksen pohjalta toimivan valitsijayhdistyksen ehdokas on turvallinen valinta seurakunnan perustehtävän tärkeäksi näkevälle äänestäjälle. Tulipa hänen ehdokkaansa valituksi tai ei, on hän kuitenkin äänellään tukemassa jonkun toisen ”hänen asiallaan” olevan läpimenoa

Seurakuntavaalit seurakunnan rakentamiseksi

Posted on by

Tämän kuun 20 päivänä pidettävät seurakuntavaalit ovat nimenomaan seurakuntavaalit, jossa seurakuntalaisella on mahdollisuus päästä antamaan äänensä mielestään kykenevimmälle ehdokkaalle seurakunnan rakentamiseen. Vaaleissa valitaan 39 henkilöä kirkkovaltuustoon, joka päättää seurakunnan toiminnan ja talouden päälinjoista, rakennushankkeista, kirkollisverosta sekä virkojen perustamisesta. Keskeinen tehtävä on myös henkilövalinnat kirkkoneuvostoon ja johtokuntiin.

Ensi vuoden alussa voimaan tulevan seurakunnan rakenneuudistuksen myötä syntyviin aluejohtokuntiin valittavilla on heti toimintakauden alussa ja pitempäänkin mielenkiintoisena ja vastuullisena haasteena uusien alueiden toiminnan muotouttaminen ja kehittäminen.

Uuteen rakennemalliin liittyy keskeisesti se, että alueille syntyy yhteensä 11 lähikirkkoaluetta moni-ilmeisen seurakuntaelämän perusyksiköksi. Sen toimintaa suunnittelee ja koordinoi vastuupappi yhdessä seurakuntalaisista koostuvan vastuuryhmän kanssa.

Tavoitteenamme on, että lähikirkkoalueista muodostuisi turvallisia, seurakuntalaisia kaikissa elämän tilanteissa tukevia yhteisöjä tässä monella tapaa haasteellisessa ajassamme. Keskeisessä asemassa tämän mahdollistumiseksi ovat seurakuntalaiset itse. On tärkeää, että heillä on tilaa mahdollisuuksiensa, omien lahjojensa ja taitojensa mukaisesti olla yhdessä työntekijöiden kanssa rakentamassa oman lähikirkkoalueensa näköistä toimintaa ja elämää.

Seurakuntalaiset toiminnan ytimeen

Posted on by

Seurakuntalaisia tulisi Raamatusta nousevan yleisen pappeuden periaatteen mukaisesti varustaa ja tukea entistä enemmän lahjojensa mukaiseen toimintaan – sen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kyse on tilan antamisesta ja seurakuntalaisten osaamisen ”hyödyntämisestä” toiminnan elävöittämiseksi ja keskinäisen yhteyden rakentamiseksi.

Kyse on myös välttämättömästätyöntekijäkeskeisen ajattelu- ja toimintamallin muutoksesta sen tosiasian edessä, että resurssien vähetessä ei työntekijöitä riitä joka lähtöön.

Tavoitteitamme seurakuntavaaleissa

Posted on by

Pidämme tärkeänä

  • seurakuntamme rakenneuudistuksen myötä syntyvien uusien alueiden moni-ilmeistä työtä
  • alueille muodostettavien kirkkotiimien rakentamista ja toiminnan kehittämistä
  • rikasta messu- ja jumalanpalveluselämää
  • kirkon tunnustukeen ja seurakunnan toimintaan sitoutuneiden jumalanpalvelusyhteisöjen työtä
  • pyhäkoulua, kristillistä kasvatusta, opetusta ja pienryhmätoimintaa
  • nuorten ja nuorten aikuisten sekä perheiden hyvinvoinnin vahvistamista
  • seurakuntalaisten mahdollisuutta osallistua toimintaan ja suunnitteluun omien lahjojensa ja taitojensa mukaan
  • perinteistä käsitystä avioliitosta ja perheestä
  • seurakunnan toimimista kaikkien turvapaikkana muuttuvassa maailmassa
  • yhteisvastuullista diakoniatyötä
  • seurakunnan toteuttamaa lähetystehtävää lähellä ja kaukana
    • muulata tulleiden seurakuntayhteyden rakentamista
  • seurakunnan työntekijöiden hyvinvointia
  • vastuullista hallintoa- ja taloudenhoitoa
  • seurakunnan viestinnän tehostamista

Vaaliohjelmamme kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa 2020

Nostot

Posted on by

Rakennamme Kristuksen kirkkoa sekä Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta toimivaa seurakuntaa, joka kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen

Tavoitteenamme on

– keventää ja joustavoittaa kirkon keskushallintoa ja kohdentaa resursseja seurakunnissa tapahtuvaan perustyöhön

– mahdollistaa hiippakunnille riittävät mahdollisuudet tukea seurakuntia vähenevien resurssien ja kristillisistä arvoista etääntyvän toimintaympäristömme haasteissa

– luoda edellytyksiä perustehtävää tukevalle ja resursseja säästävälle yhteistyölle sekä seurakuntien kesken että kirkollisten järjestöjen kanssa

– tukea positiivista uskonnonvapautta

– tukea kristillistä kasvatusta kodeissa ja kouluissa

– perinteisen naisen ja miehen välisen avioliittonäkemyksen säilyminen kirkon opetuksessa ja toimituksissa

– edistää seurakuntalaisten mahdollisuutta osallistua toimintaan ja suunnitteluun omien lahjojensa ja taitojensa mukaan

Haasteena kristillinen kasvatus

Posted on by

Vaaliohjelmamme yhdeksi keskeiseksi asiaksi olemme nostaneet pyhäkoulun, kristillisen kasvatuksen ja opetuksen. Tässä olemme keskeisen, emme vain seurakunnan, vaan koko kirkon tulevaisuuskysymyksen äärellä

Erään selvityksen mukaan on jyväskyläläisistä ikäluokassa 30 vuotta +/- 5 vuotta vain vähän yli 50 % enää seurakunnan jäseniä. Vuoden 2015 Gallup Ecclestica tutkimuksen mukaan samasta ikäluokasta vain joka neljäs kertoo saaneensa uskonnollisen kasvatuksen ja neljä viidestä ei usko kristinuskon opettamaan Jumalaan.

Tämä näkyy vahvasti myös kasteiden vähenemisenä. On laskettu, että mikäli lasku jatkuu nykyisellään, Suomessa suoritetaan viimeinen kaste noin 40 vuoden kuluttua. No, kehitys menee tuskin näin matemaattisesti, mutta em. tilanne kaiken kaikkiaan haastaa meidät seurakunnassa ja kirkossa miettimään ja vahvistamaan kristillistä kasvatusta.

Tämä on nostettu myös nyt syksyllä ilmestyneen kirkon tulevaisuuselonteon 2018 teemaksi. Selonteon nimi on ”Kirkon kasvatus vuonna 2030, kristillisen uskon välittymisen haasteita ja mahdollisuuksia.

Kodeissa ja kouluissa perinteisesti tapahtuneen kristillisen kasvatuksen ja tradition siirtämisen heikkeneminen ja katkeaminen haastaa missionaarisen seurakunnan miettimään uusia toimintamalleja näin syntyneeseen haasteeseen vastaamiseen. Selonteossa todetaankin, että ”Kirkon on otettava kristillinen kasvatus itse paremmin haltuun ja tuettava perheitä heidän kasvatustehtävässään”. Selonteossa puhutaankin kasvun kaaresta ja kasvatuksen polusta vauvasta aikuisuuteen selkänä kaiken toiminnan läpäisevänä tavoitteellisena toimintana kristillisen uskomme välittymiseksi kaikenikäisille. Yhtenä keskeisenä haasteena ja mahdollisuutena nähdäänkin perhekerhotyö, jossa myös vanhemmat saavat eväitä omaan hengelliseen elämäänsä ja lastensa kasvatukseen.

Tuolta kasvun kaaren alkupäästä esitetään mielenkiintoisina nostoina rippikoulun lisäksi mm.

* perhetyön aloittamisen jo 0 – 2 vuotiaista ja heidän vanhemmistaan

* minirippikoulun niin usein seurakunnan toiminnassa väliin putoavan 10+ ikäluokan parissa

* ja selonteon mukaan laskusuunnassa olevaan kokoavaan nuorisotyöhön panostamisen

Toisiaan tukevana jatkumona toiminnat voisivat olla paremmin kasvattamassa seurakuntayhteyteen ja osaltaan vähentämässä nykyisin kohta rippikoulun jälkeen alkavaa kirkosta eroamista – ja mikä tietysti kaikkein tärkeintä olla antamassa iankaikkiseen elämään kantavia elämän eväitä.

Haasteena kiinteistömassa

Posted on by

Osin liitosten myötä osin kaupunkiseurakunnassa vallinneen piiriajattelun seurauksena seurakunnallamme on erittäin suuri kiinteistömassa. Osa tiloista on käyttöasteeltaan varsin vähäistä, osa on pois käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi ja moni tarvitsee remontteja lähi vuosien aikana. Alempana näkyvään vaaliohjelmaamme sisältyvä vastuullinen taloudenhoito edellyttää mm. toimenpiteitä resursseja syövän kiinteistömassan pienentämiseksi. Vähäisellä käytöllä olevista tiloista tulee luopua – samoin sisäilmaongelmaisista tiloista, ellei niistä saada kohtuullisilla kustannuksilla terveitä tiloja. Korjausrakentaminen tuntuu usein epäonnistuvan tavalla tai toisella.

Seurakunnan kiinteistöstrategiassa tilat on jaettu säilytettäviin, hankesuunnitelmaa edellyttäviin ja realisoitaviin. Realisoiminen on vain osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi. Seurakunnan toimitilojen kaltaisille tiloille ei niin vain löydy ostajia. Käyttämättömätkin tilat ovat kuitenkin jatkuva toimintavaroja syövä menoerä. Tällaisista menoeristä pääsemiseksi tulisikin harkita luopumista niitä aiheuttavista tiloista vaikka pienemmällä hinnalla.

Tilaratkaisujen johtavana periaatteena ja tavoitteena tulee olla toimintaa kooltaan ja sijainniltaan tukevat terveet tilat. Kun emme voi siirtää kirkkoja ja seurakuntakeskuksia paikasta toiseen, voisi osa tiloista (esim. lasten ja nuorten kerhotilat ja ns. matalan kynnyksen toimitilat) vuokratiloja, joista voidaan helpommin luopua käyttötarpeen vähetessä ja tarpeiden kasvaessa jollakin toisella alueella.

Seurakuntavaalit ja seurakunnan haasteet

Posted on by

Eri vaalitilanteiden perusteella näyttää siltä, että seurakuntavaalien keskeinen kysymys on ns. tasa-arvoinen avioliitto. Valitsijayhdistys jos toinenkin näyttää liputtavan vahvasti sen puolesta.

Perusteluja ei juurikaan esitetä tai sitten ne ovat varsin ohuita. Eräs ehdokas vetosi lehtikirjoituksessaan mm. muiden pohjoismaiden esimerkkiin. Huomaamatta – tai ainakin mainitsematta – kuitenkin jäi, että Luterilaisen maailmanliiton 145 jäsenkirkosta 123:lla ei ole samaa sukupuolta olevien liittoon liittyviä toimituksia

Usein kuulee myös esitettävän, että kirkko vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Siitähän kirkollisesta vihkimisestä kieltäytymisessä ei ole kyse. Kirkko tunnustaa juridisessa mielessä jokaisen yhteiskunnallisen lainsäädännön mukaan solmitun avioliiton ja siihen kaikilla on oikeus ja mahdollisuus oli sitten kyse samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevista pareista.

Kirkollisessa vihkimisessä on kyse muustakin kuin vain yhteiskunnallisesta viranomaistoimituksesta. Kyse on kolmiyhteisen Jumalan nimeen alkavasta ja päättyvästä jumalanpalveluksesta, jonka alun ja lopun väliin jäävän tulee olla sopusoinnussa Jumalan ilmoituksen kanssa. Yhteiskunnan ratkaisut eivät voi määrittää jumalanpalveluksen sisältöä. Tasa-arvoisen avioliittolain perusteluissa todetaankin, että uskonnollinen yhteisö voi tässä toimia oman näkemyksensä ja arvomaailmansa puitteissa.

Kun kirkolliskokous viime toukokuun kokouksessaan käsitteli aloitetta avioliittokäsityksen laajentamiseksi, oli päätöksen pohjana perustevaliokunnan 54 sivuinen mietintö asiasta. Mietinnössä on käyty läpi kaikki laajentamista esittävän aloitteen perustelut. Niitä on tarkasteltu perusteluja tukevasta näkökulmasta ja ne kyseenalaistavasta näkökulmasta. Lähtökohtana on kirkkolain ja –järjestyksen edellyttämällä tavalla Raamatussa ja kirkon tunnustuskirjoissa ilmaistu avioliittokäsitys.

Kirkolliskokous päätti mietinnön esityksen mukaisesti jättää aloitteen raukeamaan eli pitäytyi perinteisen avioliittokäsityksen kannalla.

Seurakuntavaaleissa toivoisikin tässä tilanteessa ehdokkaiden paneutuvan enemmän seurakunnan elämän – edellä mainittuhan ei ole seurakunnissa päätettävissä – ja koko kirkon tulevaisuuden kannalta keskeisiin haasteisiin ja antavan rakentavan panoksen niihin vastaamisiin. Yksi keskeisimmistä tässä seurakunnista eroamisten ja lisääntyvän lasten kastamatta jättämisen tilanteessa on varmasti kristillinen kasvatus.

Asiaa käsitellään myös nyt 6.11. alkavalla marraskuun kirkolliskokousviikolla. Pohjana on kirkkohallituksen joka neljäs vuosi kirkolliskokoukselle antama tulevaisuusselonteko. Selonteko on nimeltään ”Kirkon kasvatus vuonna 2030, kristillisen uskon välittymisen haasteita ja mahdollisuuksia”.

Vaaliohjelma seurakuntavaaleissa 2018

Posted on by

Rakennamme Kristuksen kirkkoa sekä Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta toimivaa seurakuntaa, joka kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen. Haluamme olla mukana seurakuntalaisten arjessa.

Pidämme tärkeänä

  • moni-ilmeistä alueseurakuntatyötä
  • rikasta jumalanpalveluselämää alueseurakunnissa
  • seurakunnan toimintaan sitoutuneiden jumalanpalvelusyhteisöjen työtä
  • alueseurakuntien yhteistoiminta-alueiden työn kehittämistä
  • pyhäkoulua, kristillistä kasvatusta ja opetusta
  • seurakuntalaisten mahdollisuutta osallistua toimintaan ja suunnitteluun omien lahjojensa ja taitojensa mukaan
  • perinteistä käsitystä avioliitosta, perheestä ja lasten kasvatuksesta
  • perheiden ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin vahvistamista
  • riittäviä resursseja diakoniatyöhön
  • seurakunnan toteuttamaa lähetystehtävää
  • maahanmuuttajien seurakuntayhteyden rakentumista
  • seurakunnan työntekijöiden jaksamista
  • panostamista hyviin ja terveisiin työ- ja toimintatiloihin
  • vastuullista hallinnon- ja taloudenhoitoa

Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 2016

Posted on by

Ohjelma

Rakennamme Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta toimivaa seurakuntaa ja kirkkoa, joka

  • kutsuu ihmisiä kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen,
  • rakentaa elämän eväitä antavaa yhteisöllisyyttä,
  • huolehtii hyvin diakonia- ja lähetystehtävästään sekä
  • rohkaisee kantamaan vastuuta lähimmäisistä ja luomakunnasta.

Tavoitteenamme on mm.

  • keventää ja joustavoittaa kirkon organisaatiota ja hallintoa resurssien kohdentamiseksi seurakunnissa tapahtuvaan perustyöhön
  • keventää kirkkolakia ja uudistaa kirkon omassa päätösvallassa olevaa kirkkojärjestystä
  • luoda edellytyksiä sekä seurakuntien keskinäiselle että seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen resursseja säästäville perustehtävää tukevalle yhteistyölle
  • tukea positiivista uskonnonvapautta
  • tukea kristillistä kasvatusta kodeissa ja kouluissa
  • perinteisen avioliittonäkemyksen säilyminen kirkon opetuksessa ja toimituksissa
  • että seurakuntalaisilla on mahdollisuus osallistua heidän lahjojensa ja taitojensa mukaiseen toimintaan ja sen suunnitteluun työntekijöiden kanssa ja rinnalla
  • rikas ja moni-ilmeinen seurakuntalaisia yhteen kokoava, toimintaympäristönsä ”näköinen” seurakuntatyö.