Eri vaalitilanteiden perusteella näyttää siltä, että seurakuntavaalien keskeinen kysymys on ns. tasa-arvoinen avioliitto. Valitsijayhdistys jos toinenkin näyttää liputtavan vahvasti sen puolesta.
Perusteluja ei juurikaan esitetä tai sitten ne ovat varsin ohuita. Eräs ehdokas vetosi lehtikirjoituksessaan mm. muiden pohjoismaiden esimerkkiin. Huomaamatta – tai ainakin mainitsematta – kuitenkin jäi, että Luterilaisen maailmanliiton 145 jäsenkirkosta 123:lla ei ole samaa sukupuolta olevien liittoon liittyviä toimituksia
Usein kuulee myös esitettävän, että kirkko vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Siitähän kirkollisesta vihkimisestä kieltäytymisessä ei ole kyse. Kirkko tunnustaa juridisessa mielessä jokaisen yhteiskunnallisen lainsäädännön mukaan solmitun avioliiton ja siihen kaikilla on oikeus ja mahdollisuus oli sitten kyse samaa sukupuolta tai eri sukupuolta olevista pareista.
Kirkollisessa vihkimisessä on kyse muustakin kuin vain yhteiskunnallisesta viranomaistoimituksesta. Kyse on kolmiyhteisen Jumalan nimeen alkavasta ja päättyvästä jumalanpalveluksesta, jonka alun ja lopun väliin jäävän tulee olla sopusoinnussa Jumalan ilmoituksen kanssa. Yhteiskunnan ratkaisut eivät voi määrittää jumalanpalveluksen sisältöä. Tasa-arvoisen avioliittolain perusteluissa todetaankin, että uskonnollinen yhteisö voi tässä toimia oman näkemyksensä ja arvomaailmansa puitteissa.
Kun kirkolliskokous viime toukokuun kokouksessaan käsitteli aloitetta avioliittokäsityksen laajentamiseksi, oli päätöksen pohjana perustevaliokunnan 54 sivuinen mietintö asiasta. Mietinnössä on käyty läpi kaikki laajentamista esittävän aloitteen perustelut. Niitä on tarkasteltu perusteluja tukevasta näkökulmasta ja ne kyseenalaistavasta näkökulmasta. Lähtökohtana on kirkkolain ja –järjestyksen edellyttämällä tavalla Raamatussa ja kirkon tunnustuskirjoissa ilmaistu avioliittokäsitys.
Kirkolliskokous päätti mietinnön esityksen mukaisesti jättää aloitteen raukeamaan eli pitäytyi perinteisen avioliittokäsityksen kannalla.
Seurakuntavaaleissa toivoisikin tässä tilanteessa ehdokkaiden paneutuvan enemmän seurakunnan elämän – edellä mainittuhan ei ole seurakunnissa päätettävissä – ja koko kirkon tulevaisuuden kannalta keskeisiin haasteisiin ja antavan rakentavan panoksen niihin vastaamisiin. Yksi keskeisimmistä tässä seurakunnista eroamisten ja lisääntyvän lasten kastamatta jättämisen tilanteessa on varmasti kristillinen kasvatus.
Asiaa käsitellään myös nyt 6.11. alkavalla marraskuun kirkolliskokousviikolla. Pohjana on kirkkohallituksen joka neljäs vuosi kirkolliskokoukselle antama tulevaisuusselonteko. Selonteko on nimeltään ”Kirkon kasvatus vuonna 2030, kristillisen uskon välittymisen haasteita ja mahdollisuuksia”.
Seurakuntaväki 